31.5.1984

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin RO p. 2.11.1982 oli A Oy:n konkurssipesän pankille K 30.7.1981 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi seuraavaa:

A Oy oli 13.1.1981 asetettu konkurssiin Hartola KO:ssa velkojan 23.12.1980 oikeuteen antaman hakemuksen johdosta. Valvonta konkurssissa oli toimitettu 5.5.1981.

A Oy oli ilmeisesti 14.4.1980 saanut vastaajapankista 300.000 markan suuruisen vekseliluoton. Vekseliin oli merkitty maksavaksi A Oy sekä asettajaksi ja siirtäjäksi Antti B, jolla oli Hirvensalmen Kyllästämö-niminen liikeyritys. Vekseli oli lyhennysten jälkeen, viimeksi 5.11.1980, uudistettu 250.000 markan määräisenä ja sen eräpäivä oli ollut 5.12.1980. Sanottuna vekselin eräpäivänä oli samassa pankissa tehty uusi 250.000 markan määräinen vekseli, jonka hyväksyjäksi oli vaihdettu Hirvensalmen Kyllästämö Oy sekä asettajaksi ja siirtäjäksi A Oy. Samana päivänä eli 5.12.1980 olivat Antti B/Hirvensalmen Kyllästämö Oy toiselta ja A Oy toiselta puolen tehneet sopimuksen, jossa osapuolet olivat, paitsi todenneet A Oy:n toimittaneen Hirvensalmen Kyllästämölle sahatavaraa 9.4.1980 tehdyn kauppakirjan perusteella ja yhtiön Hirvensalmen Kyllästämölle olevan velan määrän, sopineet siitä, että Antti B/Hirvensalmen Kyllästämö sitoutuisi A Oy:lle olevien laskuvelkojensa maksuksi vastaamaan A Oy:n vastaajapankissa olevasta 250.000 markan määräisestä vekselistä ja maksamaan rahassa laskujen yhteismäärän 266.309,20 markan ja vekselin määrän erotuksen eli 16.309,20 markkaa.

Hirvensalmen Kyllästämö Oy, joka oli merkitty kaupparekisteriin 11.6.1981, oli lyhentänyt 5.12.1980 asetettua vekseliä 3.7.1981, 6.8.1981 ja 10.9.1981 kulloinkin 50.000 markkaa, joten vekselivelan määrä oli nyt 100.000 markkaa.

A Oy:n konkurssipesä oli 30.7.1981 pankkia vastaan vireille panemassaan kanteessa ja sitä kehitellessään katsonut pankin kerrotuin tavoin saaneen maksun A Oy:ltä olleesta vekselisaatavastaan velallista vaihtamalla, sillä Hirvensalmen Kyllästämön sahatavarakaupasta maksettavaa kauppahintaa oli sen toimesta suoritettu A Oy:n asemasta suoraan velkojapankille. Velan maksun oli katsottava tapahtuneen sijaissuorituksin epätavallisia maksuvälineitä käyttäen. Sen lisäksi saatavan siirrolla ja sopimusjärjestelyllä oli suosittu pankkia muiden velkojien vahingoksi. Esittämillään perusteilla konkurssipesä oli vaatinut, että A Oy:n saatavan siirto julistettaisiin peräytymään ja että pankki velvoitettaisiin palauttamaan konkurssipesään Hirvensalmen Kyllästämö Oy:ltä saamansa määrä 150.000 markkaa 5 prosentin korkoineen haastepäivästä lukien ja korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut.

Pankki oli vastustanut kannetta ja vaatinut juttukulujensa korvaamista. Pankki oli kiistänyt myötävaikuttaneensa velallisen vaihtamiseen ja selittänyt sanotunlaisten vaihdosten olevan tavanmukaisia pankkialalla.

RO oli todennut jutussa kuullun todistajan kertoneen, että vekselivelallisen vaihtamiseen oli ryhdytty, kun syyskesällä 1980 oli jo näyttänyt siltä, että A Oy joutuisi konkurssiin eikä kykenisi maksamaan velkojaan. Loppuvuodesta 1980 oli muutoinkin tehty saatavien siirtokirjoja, joiden mukaan Hirvensalmen Kyllästämö sitoutui maksamaan A Oy:lle olevaa velkaansa suoraan sen velkojille.

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan vekselivelallisen vaihdos oli siten tapahtunut pankin myötävaikutuksella. Kun pyrkimyksenä oli ollut se, että Hirvensalmen Kyllästämö Oy maksamalla vekselin pankille vapautuisi maksamasta sahatavaratoimitukseen perustuvaa 250.000 markan velkaansa A Oy:lle, RO oli katsonut mainituista asianhaaroista voitavan päätellä järjestelyllä tarkoitetun suosia pankkia velkojana muiden velkojien vahingoksi. Sen lisäksi RO oli katsonut, että pankki oli saanut 150.000 markan suorituksen sijaissuorituksin epätavallisia maksuvälineitä käyttäen. Tämän vuoksi RO oli julistanut velan maksun pankille peräytyneeksi ja velvoittanut pankin suorittamaan A Oy:n konkurssipesälle jo saamansa 150.000 markkaa 5 prosentin korkoineen 30.7.1981 lukien ja sen lisäksi korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 5.000 markalla.

Pankille annettiin jälkivalvontaosoitus.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi pankki oli saattanut jutun, t. 1.6.1983 oli, todeten että RO oli peräytyneeksi julistetun velanmaksun osalta soveltanut konkurssisäännön 46 §:n d kohtaa, jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.

Oikeusneuvos Hiltunen, joka oli eri mieltä, hyväksyi jutun esittelijän seuraavan mietinnön: KKO todenneen, että A Oy oli johtaja Antti B:n kanssa 9.4.1980 tekemässään kauppakirjassa sitoutunut toimittamaan B:lle, jolla oli Hirvensalmen Kyllästämö-niminen liikeyritys, suurehkon erän puutavaraa muun muassa ehdoin, että kauppakirjassa perusteiltaan määritellyn kauppahinnan suorittamisesta sovittiin osapuolten kesken erikseen. Rahoitustarpeensa tyydyttämiseksi A Oy oli samoihin aikoihin tiedustellut pankista K mahdollisuutta lyhytaikaisen vekseliluoton saamiseen ja esittänyt, että B hyväksyttäisiin asettajaksi velaksiannosta laadittavaan vekseliin. A Oy olikin 17.4.1980 nostanut sanotusta pankista 300.000 markan luoton vekselillä, jossa maksavana oli mainittu sahaosakeyhtiö ja asettajana sanottu B. Sahan lyhennettyä vekselivelkaansa 50.000 markalla sahaosakeyhtiö ja B/Hirvensalmen Kyllästämö olivat 5.12.1980 sopineet siitä, että viimeksi mainitut ottivat 9.4.1980 tehdyn kaupan ja eräiden muiden kauppojen perusteella sahaosakeyhtiöltä niille toimitettujen sahatavaroiden kauppahinnan suorittamiseksi vastattavakseen A Oy:n pankille olleesta tuolloin siis 250.000 markan suuruisesta vekselivelasta. Pankille oli sen jälkeen joko 5.12. tai 17.12.1980 eli viimeisten 60 päivän aikana ennen A Oy:n 23.12.1980 alkanutta konkurssia annettu maksuksi tuosta vekselivelasta 250.000 markan määräinen vekseli, jossa on ilmoitettu olleen asettajana A Oy ja hyväksyjänä nyt tällä kertaa Hirvensalmen Kyllästämö Oy. Viimeksi mainittu osakeyhtiö oli sittemmin lyhentänyt sanottua vekseliä RO:n päätöksestä ilmenevin tavoin. Pankki on siten tosin saanut suorituksen A Oy:ltä olleesta saamisestaan sellaisen vaihto-omaisuuden luovutuksesta saadusta vastikkeesta, jota omaisuutta suoraan velkojan saamisen tyydyttämiseen käytettynä olisi ollut pidettävä konkurssisäännön 46 §:n d kohdassa tarkoitettuna epätavallisena maksuvälineenä. Kun pankki ei kuitenkaan ole myötävaikuttanut A Oy:n ja B:n välisiin kysymyksessä oleviin puutavarakauppoihin eikä edes niiden osapuolten 5.12.1980 sopimiin maksuehtoihin, joiden perusteella pankki oli saanut Hirvensalmen Kyllästämö Oy:ltä suorituksen sahaosakeyhtiöltä olleesta saamisestaan, ja kun kysymyksessä oleva velanmaksu ei siten ole tapahtunut sijaissuorituksin, velallisen toimialaan nähden epätavallisin maksuvälinein, KKO harkinnee oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja RO:n päätöksen, hylätä kanteen ja vapauttaa pankin kaikesta sille jutussa tuomitusta maksuvelvollisuudesta. Lisäksi KKO velvoittanee A Oy:n konkurssipesän suorittamaan pankille korvaukseksi sillä jutussa olleista oikeudenkäyntikuluista 3.000 markkaa.